Ja kun sanon me, tarkoitan minua. Sillä tämä on sirkus, hellun sirkus. Yhden henkilön vaeltava sirkus, joka tekee enemmän tappiota kuin voittoa. Vaikka tavoitteena onkin ottaa mukaan ihmisiä ja tehdä heistä sirkuskansaa, olemme päätyneet siihen pisteeseen että jäljellä on vain tirehtööri - henkilö, joka johtaa tätä sekavaa sakkia, jota ei ole olemassa. Olisin paljon mielummin parrakas nainen, mutta kun tirehtööri lähti, niin pitihän jonkun ottaa tämän paikka. Taitaa muuten siitä johtua, että loputkin lähtivät. Kuka nyt parrakasta naista uskoisi, en minä ainakaan.
Tämän takia hellun sirkus kiertää. Se kiertää pitkin harmaita katuja ja laitapuolen synkkiä metsiä etsimässä itselleen kaverin tai pari, jotka liittyisivät kiertolaisten laumaan ja lähtisivät kohti uusia seikkailuja, käännyttäisivät kansan mukanaan ja toisivat mukanaan niin ilon kuin pelonkin. Pelon siksi, että aina kun sirkus saapuu, niin kaupunkien ihmiset lähtevät sirkuksen mukaan. Mutta sirkuksen mukaan lähtevät vain kaistapäät ja hassuttelijat, kahelit ja pöljät. Äh, ketä minä huijaan - ei kukaan parrakkaan naisen mukaan lähde.
Siitä tulikin mieleeni, että kun kerta olemme muutenkin vain ohikulkumatkalla, niin minä voin tästä saman tien tehdä sen missä olen hyvä - katoamistempun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti